Kiväärit

M 1867/77 jalkaväen kivääri

  • Muutoksia tehtiin ainakin vuoteen 1880 asti
  • Lukot ja laukaisukoneisto säilyivät vanhan mallisina
  • Aseet vain sovitettiin patruunalle 11 x 58 R
  • Takatähtäimiä muutettiin malliin 200 – 2100 askelta, ei kuitenkaan kaikkia
  • Liipaisinkaari muutettiin M1873 tyyppiseksi

M 1867/77 mallin aseen lukko osa Huomaa M 67 mallista periytyvä iskuri ja lukko, sekä sormituki liipaisin kaaressa.

M1873/77 jalkaväen kivääri

  • Syntyi kun 1873 malliset kiväärit uudelleen pesitettiin 11 x 58 R patruunalle
  • Muunnetut kiväärit varustettiin uusilla takatähtäimillä 200 – 2100 askelta. Ei kuitenkaan kaikkia
  • Muutoin aseet olivat kuten M1873
  • M1877 ei pystynyt käyttämään M 67 mallin lyhyttä patruunaa ja ne aseet joita ei muutettu jaettiin Itävallan ja Unkarin paikallisjoukoille ja näin hyödynnettiin vielä jäljellä oleva patruuna varasto

Karabiinit ja erikoisjoukkojen kiväärit

Karabini M77 tehty1883

M 1867 erikoisjoukkojen kivääri

Tämä oli koemalli, jossa piipun pituus oli 596 mm, muuten ase oli kuin M 1867 ilman pistintä. Toinen versio oli samanlainen mutta piipun pituus oli 566 mm.

M 1867/77 erikoisjoukkojen kivääri

M 1867 aseet pesitettiin 11 x 36 R uudelle M 77 voimakkaammalle patruunalle ja takatähtäimet muutettiin 200 – 1600 askeleelle. Aseen erottaa ainoastaan patruunapesän porauksesta ja mahdollisesti takatähtäimen asteikosta.

M 1873 / 77 erikoisjoukkojen kivääri

Aseet tehtiin M1873 kivääristä lyhentämällä piippu 566 mm:iin. Ase pesitettiin M 77 patruunalle ja tähtäimiin oikealle puolelle lisättiin asteikko 200–1600. Lisäksi tehtiin 1885 sarja joka oli muuten samanlainen mutta oli varustettu pistimellä.

Karabinit M 1867/77 ja M 1873/77

Aseet tehtiin sekä mallista M1867 että M1873 malleista lyhentämällä piippu mittaan 566 mm aseet pesitettiin 1877 patruunalle ja hihna kiinnitettiin liipaisin suojan etuosaan. Malleissa ei ole pistintä. nämä saivat mallimerkinnän M 1867/77 ja M1873/77.

Lähteet ja mielenkiintoisia asiaan liittyviä web sivustoja

Muunnosmallit

Kaikkiaan Werndl’ in kivääreitä tehtiin noin 1,6 milj. kappaletta . Eli oli järkevää patruunoiden kehittyessä muuntaa vanhat mallit vastaamaan uutta tilannetta. Muunnokset tehtiin siten että aseet muutettiin uusille voimakkaammille patruunoille sopiviksi ja lisäksi tehtiin pieniä ulkoisia korjauksia. Mallien lukumäärään vaikuttaa myös se että aseita tehtiin jo ennen armeijan tilausta. Niitä toimitettiin pieniä määriä siviileille ja myös ulkomaille. Wernd – Holub kivääri oli ollut OEWG:lle kultasuoni, mutta 1877 asetilaukset pienenivät, kuten tapahtui muuallakin Euroopassa. Lippaalliset kiväärit rupesivat syrjäyttämään kertalaukeavat joihin yritettiin rakentaa erilaisia ” kiihdyttimiä”, joilla pyrittiin nostamaan tulinopeutta. Aika ja uusiteknologia rynnistivät vanhan ohi, näin kävi OEWG: n kohdalla. Muunnosmalleissa on nähtävissä selvästi se että varastoja pyrittiin tyhjentämään, vanhojenkin mallien osia pyrittiin maksimaalisesti hyväksi käyttämään niissä minimaalisissa tilauksissa joita saatiin.

Kuvassa on takatähtäinten malleja jotka helpottavat mallien tunnistusta. Tunnistus ei ole tarkka, koska kaikkiin ei välttämättä takatähtäimiä vaihdettu. Karabiinissa ei vaihdettu tähtäimiä ainoastaan etäisyydet muutettiin vastaamaan uutta patruunaa.

Werndl Malli 1877

WERNDL Malli 1877 Jalkaväkikivääri

  • Asetta valmisti ”Osterreichische Waffenfabriks – Gesellshaft”, Steyr Vuosina 1878 – 85
  • Cal. 11 x 58 R laajennettu runko ja olkapää
  • Werndl-Holub lukko Ulkopuolisella iskurilla
  • Kokonaispituus 1265 mm ja paino 4,20 kg
  • Piipun pituus 840 mm 6 harjainen oikeakätinen rihlaus
  • Säädettävä takatähtäin 200 – 2100 askelta
  • Pistin M 1873
  • Ulkoisena muutoksena M 73 malliin oli uusi takatähtäin
  • Varsinainen teknillinen muutos oli uusi patruuna

Patruunat

70 luvulla patruunoiden ja nallien kehitystyö oli nopeata, uusia ratkaisuja etsittiin ja kokeiltiin. 1875 -77 aikana patruunoita kehitettiin ja uusi 11 x 58 R patruuna johti muutokseen patruunapesässä ja tähtäimissä. Kuvassa on M77 kiväärin patruuna,muutoksia M 73′ n on selvästi nähtävissä. Ensinnäkin luodin muoto ja mitat ovat muuttuneet ja siinä on paperikääre. Toiseksi patruunan ja ruudin välissä on muotoiltu vaha kiekko joka on erotettu ruudista ja luodista kartonki eristeellä. Patruuna on pidempi, cal. on 11 x 58R sekä luodin halkaisija on 10.6 mm ja se on lievästi kuppiperäinen. Paino 24 g ja nopeus 438 m / sek. Nalli on Berdan tyyppinen. Ihmetystä aiheuttaa se että luodin nopeudessa ei muutosta juuri tapahtunut verrattuna M73 patruunaan. Ilmeisesti ballistiset parannukset olivat niitä jotka johtivat uuden patruunan käyttöön ottoon. Tämä näkyy takatähtäimiin tehdyissä muutoksissa.

WERNDL Malli 1877 karabini
  • Asetta valmisti ”Osterreichische Waffenfabriks – Gesellshaft”, Steyr Vuosina 1878 – 85
  • Cal. 11 x 36 R werndl carbine
  • Werndl-Holub lukko Ulkopuolisella iskurilla
  • Kokonaispituus 1004 mm ja paino 3,25 kg
  • Piipun pituus 566 mm 6 harjainen oikeakätinen rihlaus
  • Säädettävä takatähtäin 200 – 1600 askelta
  • Aseeseen tehtiin pieniä muutoksia iskuriin ja hihnan kiinnitykset muutettiin siten että edessä kiinnike meni tukin lävitse ja takakiinnike laitettiin liipaisinsuojaan
  • M 1873 erikoisjoukkojen kivääri oli muuten vastaava kuin karabini  M 1873 lisäksi erikoisjoukkojen kivääriin tuli vain yksi piipunkiinnitys panta ja pistimeksi valittiin M1854
Patruunat Vastaavasti M 77 Karabinin patruuna
  • Luoti, vahakiekko ja paperi ovat vastaavat kuin kiväärissä mutta hylsy ja ruutitila ovat pienemmät
  • Cal 11 x 36 R
  • Luodin halkaisija 10,6 mm sama kuin kiväärissä
  • aino 24 g nopeus 319 m / sek
 

Lukon ja laukaisukoneiston parannukset

1867 mallissa oli heikkouksia niin lukkojärjestelmässä kuin takatähtäimissä. Anton Spitalsky , Erinomainen asesuunnittelija ja  uusi teknillisen osaston päällikkö ratkaisi nämä ongelmat.

Kuten leikkauskuvista näkee, muutoksia tehtiin lukkojärjestelmään, piipunkiinnitykseen ja laukaisusysteemiin. Eli itse idea säilyi mutta käytännössä muutokset koskivat kokoasetta lukuun ottamatta piippua.

Laukaisukoneistoa yksinkertaistettiin ja siihen rakennettiin selkeä etuveto ”kynnys ” jonka jälkeen tuli varsinainen laukaisu. Lukkorungon kiinnitys muutettiin yksinkertaisemmaksi. Iskurin muotoa muutettiin ja se siirrettiin sivulevyn sisäpuolelle. Liipaisinkaaresta tehtiin yksiosainen ja siihen lisättiin sormituki. Edelleen esiintyi vaikeuksia alkuperäisillä Widburger-pattern patruunoilla jotka poistuivat vasta kun käyttöön otettiin vahvistetut Roth- tyyppiset hylsyt.

WERNDL Malli 1873 Jalkaväkikivääri

  • Asetta valmisti  ” Osterreichische Waffenfabriks – Gesellshaft”, Steyr  Vuosina 1873 – 78
  • Cal. 11 x 41 R
  • Werndl-Holub lukko Ulkopuolisella iskurilla
  • Kokonaispituus 1265 mm ja paino 4,20 kg
  • Piipun pituus 843 mm 6 harjainen oikeakätinen rihlaus
  • Säädettävä takatähtäin 200 – 1400 askelta
  • Luodinnopeus 445 m/s M1867/73 patruunalla
  • Pistin M 1873

Selkeä ulkoinen ero vuoden 67 malliin on liipaisinkaaressa oleva sormituki, iskuri on siirretty peitelevyn sisäpuolelle,  taaksepäin taivutettu viritysvipu, uusi takatähtäin sekä kolme piipun kiinnitys pantaa.

Kuvassa on leikkaus M1873/77 jalkaväen kivääristä missä näkyy selvästi m73 lukko ja laukaisukoneisto. Ase joko M77 tai uudelleen pesitetty M 73 uudelle patruunalle 11 x 58R.

Ylempi lukko M 1867 ja alempi lukko M 1873

Samat lukot avattuna , kuvassa näkyy selvästi väljempi syöttökouru

WERNDL Malli 1873 karabini

  • Asetta valmisti ”Osterreichische Waffenfabriks – Gesellshaft”, Steyr Vuosina 1874 – 78
  • Cal. 11 x 36 R werndl carbine
  • Werndl-Holub lukko Ulkopuolisella iskurilla
  • Kokonaispituus 1004 mm ja paino 3,25 kg
  • Piipun pituus 566 mm 6 harjainen oikeakätinen rihlaus
  • Säädettävä takatähtäin 200 – 800 askelta. uudempi 200 – 1600
  • Luodinnopeus 298 m/s M1867/73 patruunalla

Malliin tulivat samat muutokset kuin M1873 kivääriin. Toinen malli oli muuten samanlainen mutta varustettu pistimellä. Selkeä ulkoinen ero vuoden 67 malliin on liipaisinkaaressa oleva sormituki, iskuri on siirretty peitelevyn sisäpuolelle ja taaksepäin taivutettu viritysvipu.

Armeijan tilaukset

1867 Werndl-Holub kivääri hyväksyttiin Itävalta-Unkarin aseeksi 27.6. 1867.

Päätökseen vaikutti Werndlin tarjous jossa aseesta ei tarvinnut maksaa mitään rojalti- ja  patenttimaksuja. Sen lisäksi Werndlin tehdas oli ainoa joka pystyi toimittamaan määrällisesti ja laadullisesti aseet koko keisarikunnan armeijalle ja molempien maiden maavoimille.

Ensimmäinen tilaus oli 100 000 kivääriä ja samana vuonna lisätilaus 150 000 kivääriä.

Yritys laajeni nopeast yli 6000 työntekijän tehtaaksi ja tämä johti siihen että omistuspohjaa jouduttiin laajentamaan ja 1969 perustettiin yhtiö ” Österreichische Waffenfabrik AG ” OEWG .

Tähän aikaan tehtaan tuotanto oli 8000 kivääriä viikossa ja aseita toimitettiin useisiin maihin.

Yllättäen 10.2.1874 annetulla Keisarin määräyksellä korvattiin kaikki armeijan kiväärit Werndl M 1873 kiväärillä.

WERNDL Malli 1867 Jalkaväkikivääri

  • Mallia valmisti  ” Osterreichische Waffenfabriks – Gesellshaft”, Steyr  Vuosina 1867 – 74
  • Cal. 11 x 41 R Werndl
  • Werndl-Holub lukko Ulkopuolisella iskurilla
  • Kokonaispituus 1278 mm ja paino 4,43 kg
  • Piipun pituus 843 mm
  • Rihlaus 6 harjainen oikeakätinen
  • Säädettävä takatähtäin 200 – 1400 askelta
  • Pistin  M 1867
  • Luodin paino    20,27 g luodin halkaisija 11.2 mm  ( 11,4/11.15 mm)
  • Luodinnopeus  436 m / sek

M 1867 jalkaväen kiväärin Halkileikkaus josta näkyy laukaisukoneiston ja lukon rakenne.

WERNDL Malli 1867  karabini

  • Ase on muuten samanlainen kuin M 67 jalkaväen kivääri mutta lyhyempi.
  • Asetta valmisti  ” Osterreichische Waffenfabriks – Gesellshaft”, Steyr  Vuosina 1867 – 74
  • Cal. 11 x 36 R Werndl carbine
  • Werndl-Holub lukko Ulkopuolisella iskurilla
  • Kokonaispituus 991 mm ja paino 3,18 kg
  • Piipun pituus 566 mm 6 harjainen oikeakätinen rihlaus
  • Säädettävä takatähtäin 200 – 600 askelta

Kuvassa on M67 karabinin patruuna ja patruunapesä. Huomaa Remingtonin mallinen luoti ja keskisytytys Wilburger’ in nallisysteemi. Luodinnopeus  298 m/s luodin halkaisija 11.4 mm paino 20,27 g.

Werndl kiväärit

Yleisesti Wänzl kivääriä pidettiin väliaikaisratkaisuna ja Sotaministeriö etsi parempaa ratkaisua.

Sotaministeriön vaatimuksena oli saavuttaa luodinnopeus 340 m/s jolla eliminoitiin Spencer ja Winchester M 1866.

Kymmenet valmistajat tarjosivat lukkojärjestelmiään Itävallan hallituksella mm. Sylvester Krnka, Peabody, Remington ja Werndl ym. Patruuna ja luoti oli valittu jo ennen, kuin valittiin ase. Eli kaikki valmistajat, jotka aikoivat tarjota asetta Itävälta-Unkarin armeijalle, käyttivät samaa patruunaa.

Tässä vaiheessa käytettävissä olevat patruunat olivat reunasytytteisiä. Itävallan valitsema Remingtonin patruuna oli reunasytytteinen kuparihylsy varustettu 11 mm luodilla.

Lupaavimmalta vaikuttivat Wurzinger ja Remington. joilla tehtiin testejä ja 29.11.1866 komitea suositteli valittavaksi Remingtonin Rolling Block järjestelmää.

Kuitenkin oli kantautunut huhuja jotka kertoivat rakenteen olevan epävarma ja sisältävän turvallisuus riskejä. Tämä antoi mahdollisuuden Werndlille tulla mukaan valintaan.

Päätöstä kahden vaihtoehdon välillä ei pystytty tekemään ja vuonna 1867 komitea esitti valittavaksi Werndl-Holub kivääriä tai Remingtonia.

Itävalta Unkarin varustelutilanne 1866

Tappio Preussin ja Itävallan välisessä sodassa 1866 sai Itävallan sotaministeriön  tietoiseksi takaaladattavien aseiden tärkeydestä ja kiirehtimään joukkojensa varustamisesta uudemmilla aseilla. Könggrätz’ in taistelun. Häviön syynä oli Preussilaisten käytössä olleet neulasytytyskiväärit jotka olivat kolme kertaa nopeampia kuin Itävaltalaisten käytössä olleet suustaladattavat Lorentz kiväärit.

Vasta 1865 oli Wienin sotaministeriö aloittanut takaaladattavien aseiden testaamisen ja 10 kk aikana kokeiltiin 52 erilaista sulkulaitetta.

Kesällä 1866 Wienin sotaministeriö perusti kahden miehen komitean johon kuuluivat Arkkiherttua Wilhelm ja 29 v yliluutnantti Kropatchek. Tehtävänä oli valita uusi asejärjestelmä.

Samanaikaisesti tykistökomitea teki työtä aseiden ballistiikan kanssa.

Molempien komiteoiden yhteisen lausunnon perusteella Keisari Frans-Josef antoi käskyn jonka perusteella ministeriö määräsi 1.5.1867 että takaaladattavat aseet tehdään Wänzl systeemin mukaan.

Wänzl systeemi oli parannettu versio Millbank-Auster järjestelmän lukosta.

Wänzl järjestelmä perustui Lorentz nallilukkoisen kiväärin piippuun ja tukkiin, johon istutettiin uusi lukkojärjestelmä, näin ollen kaliberi oli entinen 13.9 mm

Wänzl kiväärin patruuna oli reunasytytteinen kuparihylsyinen patruuna joka vastasi Amerik ssa käytössä olevia patruunoita.

Werndl kiväärien tunnistaminen

Kirjoittanut Paavo Raukko ÖWG Steyr Josef Werndl ja Seyr:n asetehdas Jo 1400 luvulla Steyr:n alue ja kylä, Steyrdorf, oli tunnettu metalliteollisuudestaan, eritoten tuliaseiden valmistuksesta. Jo 1700 luvulla alueella valmistettiin tuhansittain Musketteja, pistooleita ja kiväärejä. Vuonna 1831 Seyr:issä syntyi Werndl:n perheeseen syntyi poika Josef. Perhe oli mukana aseteollisuudessa. Vuonna 1834 perhe työllisti Steyr:issä yli 500 henkeä, jotka toimittivat osia aseteollisuudelle. 1821 Isä oli muuntanut työkaluja valmistavan yrityksen aseiden osia valmistavaksi tehtaaksi ja oli erityisesti erikoistunut kivääreihin. Josef Werndl eli nuoruutensa aseiden parissa. Hän opiskeli asesepän ammatin ja työskenteli Prahan jaWienin aseseppien opissa. Hän sen ajan yleisen tavan mukaan matkusteli paljon ja hankki oppia ja tietoja Thyringenistä, Englannista ja lopulta USA:sta jossa hankki kokemusta työskennellessään COLT: in ja Remingtonin tehtailla. 1853 hän palasi Itävaltaan ja työskenteli perheen yrityksessä. Tällöin yrityksen palveluksessa oli yli 500 työntekijää. Isänsä kuoleman jälkeen Josef Werndl otti perheen yrityksen haltuunsa 1855 ja toi sinne nykyaikaiset koneet ja uuden teknologian.Tehdas erikoistui korkealaatuisten piippujen ja aseen osien valmistamiseen. Samoihin aikoihin Werndl palkkasi yritykseen Karl Holubin. Holub vieraili myös USA:ssa ja työskenteli COLTin tehtailla saaden arvokasta tietoa takaaladattavista aseista. Palattuaan USA:sta Holub hyödynsi tietonsa kehittämällä uuden takaaladattavan lukkojärjestelmän. Patentin hän piti itsellään mutta teolliset oikeudet hän möi Werndlille. Yhdessä Werndl ja Holub kehittivät modernin takaaladattavan kiväärin joka perustui Holubin patenttiin. Alun perin kivääri tehtiin Remingtonin reunasytyspatruunalle ja useiden eri patruunakokeiden jälkeen asetta tarjottiin Wilburgin mallinmukaisella keskisytytteisellä patruunalla Itävalta – Unkarin armeijalle. Jatkuvasti kasvava yhtiö toimitti takaaladattavia aseita useisiin maihin.
  • 1864 jakelua ja markkinointia varten Werndl perusti yhdessä veljensä kanssa yhtiön ”Josef und Frans Werndl & comp. Waffenfabrik und Sägemyhle”.
  • 1867 tehdas toimitti Ranskan valtiolle tuhansia kiväärin piippuja sekä 60 000 Chassepotin lukkoa Birminghamiin ja Liegeen neulasytys kiväärien muunnoksiin. Muunnos lukkoja toimitettiin myös Bavariaan ja Kreikkaan yli 60 000 kappaletta. Samanaikaisesti odoteltiin armeijan hyväksyntää M1867 kivääristä.
THE TIMES kirjoitti 7 toukokuuta 1867 artikkelin Steyr’n tehtaalta jossa oli seuraavaa:
  • ” Mr Werndl’n Koneet ja laitteet ovat erinomaisia ja ovat tehty niiden mallien mukaan jotka hän toi Amerikasta kaksi vuotta sitten. Tehtaassa on ainakin 2000 erilaista konetta ja laitetta ja lisää ollaan tekemässä ja asentamassa.”
  • ” Werndl’in tehdas on lähes samanlainen kuin tehtaat Springfieldissä ja Hartfordissa”
Yksi tehtaan menestymisen salaisuus oli Josef Werndlin kyky saada palvelukseensa sen ajan asesuunnittelijoiden huippu miehet sellaiset kuin Karl Holub, Anton Spitalsky, Otto Schönauer, Alfred Kropatchek, ja Ferdinand Mannlicher. Toinen tekijä oli Werndlin kyky uudistaa ja modernisoida tehdas hyödyntäen alan viimeistä teknologiaa. Tähän aikaan tehdas oli Euroopan nykyaikaisin ja tehokkain asetehdas. Henkilökunnan palkat olivat korkeammat kuin muualla ja muutenkin työntekijöiden olot olivat hyvät. Esimerkkinä tästä oli ilmainen sairaanhoito tehtaan työntekijöille. Werndl:in aika tehtaan johtajana ajoittui kokonaan mustaruuti kauteen ja hänen aikanaan tehtaassa tehtiin seuraavia kiväärityyppejä.
  • Werndl 11,15 mm 1867 – 85
  • Mauser 1871  11 mm
  • Mauser  1871/74 11 mm
  • Kropatchek M 1884 11 mm
  • French M1878 Kropatchek 11,15 mm
  • Fruwirth  11 mm
  • Gras 1874
  • Romanian Martini-Henry
  • Portuquese 8 mm Guedes M 1885
  • Portuquese 8 mm Kropatchek M 1886
  • Mannlicher 1886 11 mm ?
Josef Werndl johti tehdasta kuolemaansa saakka. Hän kuoli 29.4 1889 keuhkokuumeeseen jonka hän sai kunnostaessaan tehdasta tulvan jäljiltä. Tehtaan taloudellinen tilanne huononi kun armeijan tilaukset vähenivät.  Makasiinikiväärit tekivät tuloaan, mutta luotettavaa asetta, joka kelpaisi armeijalle, ei ollut löydetty. Tilanne parani vasta kun Ferdinand Mannlicher kehitti suoraveto lukon ja siihen lippaan. Tämän jälkeen alkoi tehtaan uusi kukoistus.  

Varusteista

Thompson konepistooliin on kuulunut useita varusteita niiden palvelusuran aikana. Lippaita on ollut käytössä neljää kokoa:
  • XX 20-patruunaa tanko
  • 30-patruunan tanko, toisesta maailmansodasta alkaen
  • L 50-patruunaa rumpu
  • C 100-patruunaa rumpu
Muita varusteita:
  • Puhdistuspuikko pesureineen
  • Aseeseen kuuluu kangashihna.
  • Aseen perässä säilytetään öljypulloa, jota on kolmea eri mallia, kromattu malli 21, yksinkertaistettu mallit 28, lieriömäinen mallit M1.
  • Aseelle on usean mallisia kangassuojuksia/kasseja.
  • Amerikkalaiset lipastaskut ovat kangasta, niitä on sekä tanko- että rumpulippaille.
  • Joissakin tapauksissa ase on toimitettu laukussa tai laatikossa, jossa on paikat varusteille, erityisesti alkupään mallit 1921.
  • Aseeseen on toimitettu myös .22 kaliiberin vaihtosarjoja. Ei armeijan käytössä, mm. Robbins:in ja Numrich arms:in valmistamia.

Thompson ja Suomi

Thompson mallia 1921 on tarjottu vuonna 1924 sekä armeijalle että suojeluskunnalle. Suojeluskunta hankki kaksi asetta malliksi. Jatkosodassa havaittiin venäläisten joukkojen käytössä mallia 1928A1 vähäisessä määrin. Aseet lienevät tulleen amerikkalaisten aseavun yhteydessä, ehkä isomman sotakoneen varustukseen kuuluvina. Vuonna 1944 laaditun luettelon mukaan Suomen armeijalle on ollut kirjanpidossaan 47 Thompsonia, joista osa jätettiin museoesineiksi. Loput todennäköisesti romutettiin. Vuonna 1956 myytiin ulkomaille joitakin Thompsoneita ja kokoelmiin jätettiin 7 kappaletta.